
|
Hoidettaessa aikamoinen jekkumaakari, jonka jekkuvarasto tuntuu hoitajan harmiksi ehtymättömältä. Ulkona hoidettaessa malttaa kuitenkin useimmiten käyttäytyä siivosti. Karsinassa hoidettaessa käyttäytyy suht hyvin, vaikka välillä temppuileekin. Harjattaessa aika arvaamaton, joten suosittelisin harjauksen tekemistä käytävällä, koska silloin herra ainakin pysyy kiinni. Ruokinta ei tuota pahemmin ongelmia, vaikka välillä herran onkin vaikea odottaa omaa vuoroaan. Suitsimisen pitäisi sujua ongelmitta, sillä herra ottaa kuolaimet kiltisti suuhunsa. Satuloitaessa saattaa vähän häslätä, muttei sen kummempaa. Eläinlääkärin kanssa tuppaa olemaan hieman hankalaa, sillä ori rakastaa tämän hermojen koettelua. Kengitettäessä herralle ei kuitenkaan tulisi mieleenkään temppuilla.
Taluttaessa Humu on kyllä aivan nimensä veroinen, sillä se rakastaa esiintymistä. Talutettaessa ori koetteleekin taluttajansa hermoja yrittämällä hakea huomiota kaikin tavoin. Maastossa talutettaessa malttaa ottaa vähän rennommin kuin muita ei ole lähettyvillä, silloin se lopettaa esiintymisen hetkeksi ja nauttii luonnonrauhasta. Tarhalle meneminen on yhtä tuskaa, sillä herran on ihan pakko tanssahdella ja steppailla kokoajan. Toisten orien läheisyydessä luimistelee ja saattaa jopa potkaista, jos nämä tulevat tarpeeksi lähelle. Tammojen kanssa on aina pakko jäädä vähän flirttailemaan, joskin herra älyää pysyä kaukana niistä neideistä, jotka eivät oreista juuri pidä. Nuorten ja varsojen lähellä ei pahemmin viihdy, muttei myöskään häädä näitä pois, jos nämä tulevat orin lähelle leikkimään. Maneesissa ja kentällä talutettaessa katselee vähän kulmia, muttei sen kummempaa. Juoksuttamisen pitäisi sujua ongelmitta, mikäli ori on hyvällä tuulella. Lastaamisesta ei ole koskaan pitänyt, joten siihen pitää varata runsaasti aikaa.
Ratsastaessa Humu on erittäin herkkä suustaan, joten sitä tulee käsitellä silkkihansikkain. Orin askeleissa ei ole mitään vikaa, joskin niissä voisi olla hieman enemmän pituutta. Ratsastajaltaan vaatii paljon taitoa herkkyytensä takia. Herra ei varsinaisesti ole mikään kouluratsastuksen ystävä, mutta kyllä se sitäkin kiitettävästi vääntää. Pohkeenväistössä orin jalat tuppaavat menemään solmuun ellei ratsastaja anna selkeitä apuja. Esteradalla ori sitten pitääkin hauskaa. Sen hauskan pitoon tosin liittyy aika paljon kaahamista, joten ratsastajan olisi syytä pysyä valppaana esteitä hypätessä. Maastossa kulkee ainakin useimmiten nätisti, vaikka välillä koetteleekin ratsastajansa hermoja ihan tosissaan. Maastoesteillä ei aina muista varoa jalkojaan, joten ratsastajan on pysyttävä tarkkana. Veteen suhtautuu hyvin eikä ole koskaan liiemmälti arastellut sitä.
Kisoissa Humu tuppaa vähän riehaantumaan, joten sitä saakin pidellä ihan kunnolla. Ori rakastaa kilpailualueen ilmapiiriä, joka henkii jännitystä ja odotuksia. Tallialueella kurkkii kokoajan karsinansa oven ylitse eikä haluaisi jäädä mistään paitsi. Muista hevosista ei juuri kiinnostu, mitä nyt vähän höriseen hyvännäköisille tammoille. Lämmiteltäessä säheltää aikalailla ja on aiheuttaa ratsastajalleen hermoromahduksen. Portilla odottaa kuitenkin nätisti vuoroaan eikä liikoja hötkyile. Kouluradalla herralla on hieman keskittymisvaikeuksia, jolloin suorituksesta puuttuu , orille ominainen keveys ja vaivattomuus, silloin kun se keskittyy. Esteradalla herralle olisi suotavaa laittaa martingaali sekä hieman kovempi kuolain suuhun. Ori nimittäin kaahottaa aikalailla esteradalla eikä siihen tehoa tavallinen nivelkuolain. Maastoradalla jättää onneksi kaahottamiset pois ja keskittyy hyppäämiseen. Palkintojenjaossa saattaa hieman steppailla, muttei sen kummempaa.
|
Juromaan Viivistä ei voi sanoa muuta kuin, että se on erittäin sympaattisen näköinen. Ulkonäkö kuitenkin hämää, sillä luonteeltaan tämä neiti on melko pippurinen eikä hevillä luota ihmisiin. Ratsastettaessa mukava pakkaus, sillä tottelee pienimpiäkin apuja, mikäli ratsastaja vain kertoo tehtävän neidille selkeästi. Tamma on menestynyt erinomaisesti niin koulu- kuin esteratsastuksenkin parissa. Lisäksi neiti on niittänyt mainetta näyttelykehissä. Viivin vanhemmat ovat ansioituneita kenttäratsuja, joskin sen isä osoitti enemmänkin taipumusta koulupuolelle.
Jälkeläiset
|
|
|